Tunti. Lyhyt aika ihmisen elämässä. Ja aina tuntuu että tunnit loppuu vuorokaudessa kesken. Olisi niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa. Joskus kuitenkin tunti tuntuu pitkältä. Jos joudut makoilemaan paikoillaan ja mitään tekemistä ei ole. Silloin tuntikin on pitkä aika. Keväällä leikkausten jälkeen kun olin kyllästymiseen asti lukenut ja katsonut telkkaria, makoilin sohvalla ja pohdin ajankulkua. Kun on lenkillä tunti menee yleensä helposti. Kun töissä on kiirettä ei edes huomaa kun tunti on kulunut. Mutta siinä sohvalla makoilessa tunti oikeasti tuntui pitkältä. Näin jälkeenpäin ymmärtää että joskus voisi ottaa suosiolla samanlaisia tunteja. makaisi tekemättä mitään ja kiirehtimättä mihinkään. Nauttisi siitä tunteesta kun keho vaan on . Toisaalta tällaiselle adhd-ihmiselle se on ehkä liian piinaava ajatus. Mutta lupaan vielä joskus niin tehdä :)
Minuutti. Kun juoksi enemmä ja vähemmän tosissaan. Jokainen minuutti tuli laskettua. Kun puolimaratonin aikaa paransi , toivoi seuraavassa ajatuksessa että olisi voinut nipistää vielä minuutin pois ajasta. Koskaan ei ollut tyytyväinen. Jälkeenpäin voi taas viisastella. Olisi pitänyt iloita niistä saavutetuista minuuteista. Ne oli työllä ja tuskalla saavutettu. Silloin ei vaan ymmärtänyt asiaa niinkuin nyt. Hatunnosto itselle kuitenkin että edes nyt ymmärtää niiden minuuttien arvon. Pakko heittää tähän ajatus minuuteista liikenteessä. Työmatkalla näkee joka kerta ohituksia joiden tarkoituksena on olla perillä nopeammin. Monesti niiden tuoman hyödyn voi laskea minuutissa. Siis yhden minuutin voitto koko matkalla. Niiden ohitusten riski on kuitenkin paljon paljon suurempi kuin se yksi minuutti. Milläköhän sen saisi joidenkin kuljettajien päähän. Tänäänkin yksi kuljettaja oli niin kiireinen ettei huomannut minua ohittaessaan että olimme ohituskieltoalueella. Saatikka sitä että vastaan tuli muita autoja. Siinä sitten olimme hetken kolme autoa rinnatusten ja toivoin mielessäni ohittajan tajuavan millaisen vaaran yksi minuutti voi aiheuttaa.
Sekuntti. Satasen juoksijat ovat matkalla vain sekuntteja. Sekunnit kuluvat yleensä nopeasti. Paitsi kaupan kassajonossa. Joku oli mitannut että 30 sekunnin jonotus tuntuu jonottajan mielestä 2 minuuttia. Eli kyllä ne sekunnit ovat rankkoja silloin tällöin. Eilen ajomatkalla Forssasta kotiinpäin sekunnin osat erottivat onnettomuuden pelästyksestä. Täydestä pimeydestä tielle loikkasi peura ja jostain syystä käänsikin samantien itsensä juoksemaan tien suuntaisesti. Tilanteen mentyä ohi tajusin että en edes ehtinyt nostaa jalkaa kaasupolkimelta ennenkuin ohitimme eläimen. Sekunnin aikana olisi voinut elämä jälleen muuttua. Nyt selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Sekunnit ovat arvokkaita. Niinkuin tuossa tilanteessa.
Nyt on aika käydä lepäämään ja aloittaa aamulla uuden viikon sekunttien,minuuttien ja tuntien syöminen. Ja ennenkuin tajuaa on ne jo ahmittu loppuun.
HJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti