Isänpäivää

Isänpäivä ja +8 astetta. Tie suhteellisen kuiva. Aamupala nautittu ja olo rento. Siinä ainekset hyvään lenkkiin. Lenkillä oli hyvä pohtia meitä isiä. Nykyään isät osaavat kokata , siivota , pestä pyykkiä (vaikka välillä toisin väitetään) ja ennen kaikkea osaamme olla hyviä roolimalleja. Näin ainakin toivoisi asian olevan. Itse pyrin antamaan lapsille vapauksia tehdä mitä he haluavat. En tuputa urheilua tai taidetta. En vie väkisin treeneihin. Yritän kuunnella ja lukea rivien välistä mistä lapset pitävät. Aina se ei ole helppoa. Asiaa varmaan helpottaisi jos joku tekisi teini-suomi-teini sanakirjan. Vältyttäisiin monelta turhalta huudolta. Mutta jotain on jo isäkin oppinut. Olen milestäni hyvä lukemaan kasvoja. Erilaiset mulkoilut ovat tulleet tutuksi ja niillä jokaisella on selkeästi sanoma. Yleensä se kertoo miten tyhmä isä on. Mutta minkäs teet. Kun on pakko joskus asettaa rajoja. Ehkä ne lapset joskus ymmärtävät sen. Isänä olo on mukavaa. Saa olla pitkän ajan se viisas ja kaiken tietävä talossa. Aina kun koulutehtävissä on tiukka paikka tullaan isältä tiedustelemaan asiaa. Onneksi on google. Se on nykyisän pelastus. Aina löytyy vastaus. Roolimallina on myös mukavaa olla. Jotenkin pidän ajatuksesta että lapset voivat omille lapsilleen todeta että pappa se käy aina lenkillä. Paljon parempi kuin pappa se aina istuu tuolla kantabaarissa. En kuitenkaan väkisin ylläpidä mitään pumpuli kulisseja. Kyllä isäkin saa käydä juhlimassa. Isä saa hermostua. Isällä on oikeus olla huono päivä. Omat lapset ovat luultavasti kyllä nähneet tämän kaiken ja moneen kertaan. Mutta aina lenkiltä tullessaan isä on ollut iloinen ja kiukku on kadonnut ulkoilmaan. Se on asia jonka haluan lasten aina huomaavan.
Oma isä oli omalla tavallaan mukava. Nuorena jos tarvitsi koripallotelineen pihalle hän kyllä rakensi sen. Jos halusi mennä työpaikalle katselemaan isä mielellään esitteli. Aikuisiän kynnyksellä isä ei torunut jos joskus tuli ylilyöntejä. Auttoi monessa asiassa. Loppujen lopuksi oli aika perus 40-luvulla syntynyt isä tai on vieläkin. Ainakin jonkin aikaa. Syöpä  kalvaa ja tekee tehtäväänsä. Mutta jokainen hetki eletään vielä. Kuten isänpäivä. Hyvää isänpäivää omalle isälle ja kaikille muillekin. Olkaamme sen arvoisia että meitä voidaan jatkossakin kutsua isäksi. Vaikka sitten tyhmäksi isäksi, teinin mulkoilun ja murahtelun kera.

HJ