Huippu

Jokainen askel vie meitä kohti huippua.Vaikka välillä emme sitä edes näe.Tiedämme sen olevan siellä.
Huippu on meille jokaiselle erinlainen. Toisille kultamitalli, toisille askel pois pyörätuolista.
Kun katsoo ihmisiä liikenteessä miettii mikä on kyseisen ihmisen huippu. Onko se perheenäidillä se kun saa ruuan ajoissa valmiiksi ja ehtii vielä hoitamaan samanillan aikana pyykit ja siivouksen. Tai perheenisällä se kun kuljettaa lapsia harrastuksiin ja ehtii välissä korjaamaan vielä rikkoutuneet polkupyörät. Arjen huiput ovat moninaiset. Urheilun huiput hyvin yksinkertaisia. Treenamme jotta saavuttaisimme maksimi tuloksen tai oman huippukunnon. Monesti se huipun tavoittelu kuitenkin johtaa vaikeuksiin. Kiirehdimme liikaa ja huomaamatta jokainen askel viekin meitä kauemmaksi huipusta. Voisimme ehkä pysähtyä miettimään hetkeksi miksi tavoittelemme omaa huippuamme. Mikä meitä siellä odottaa ja mitä sen jälkeen on luvassa. Oman huippuhetken koin aikanaan kuntosalin pienessä kopissa johon oli ahdettu juoksumatto. Talven pahimpien kelien aikana tehty harjoitus matolla oli niin kova kuntoilijalle etten tänä päivänäkään ymmärrä miten sen tein. Mutta hieno sitä on muistella. No mitä se huippuantoi sillä hetkellä. Antoi ajatuksen koventaa seuraavalla viikolla treenejä ja lopuksi huomasin askeleiden vievän kauemmaksi siitä huipusta. Liika on liikaa. Sama se on arjessa. Ei ole aina pakko saman päivän aikana ehtiä kaikkea. Voimme joskus suosiolla ottaa itsellemme vapaata ja suoristaa jalat sohvalle. Se on sijoitusta itseen ja kuten vuorikiipeilijät tietävät ei huippua saavuteta yhtäjaksoisella liikumisella . Välillä on levättävä.

HJ