Doping

Doping. Päivän kirosana. Tai lehdistön mielestä ei. On hienoa taas ryöpyttää urheilijoita. Tarvitsee kyllä sanoa että tyhmyydestä kuuluisi sakottaa. Jos kaveri oikeasti on käyttänyt kasvuhormoonia ja kuvitteli ettei siitä jää kiinni. Olisiko aika katsoa peiliin ja pohtia onko kaikki muumit laaksossa. Tämän päivän testaus on niin vahvaa että pitää olla oikeasti rikas jotta saa aineita jotka testeissä ei näy. Ja nopeasti kuvitellen suomen maastohiihdossa ei niin suuria rahoja pyöri.
Tulokset. Ne parantuu huomattavasti kun dopingia käytetään. Pitää kuitenkin muistaa että ilman harjoittelua ei dopingin avullakaan tuloksia tehdä. Aineet ainoastaan mahdollistavat entistä kovemman harjoittelun ja paremman palautumisen. Näin kestetään entistä paremmin harjoittelun ja kilpailun rasituksia. Mutta onko ne tulokset sen arvoisia. Jos seisot ylimmällä pallilla palkintojen jaossa ja tiedät että puhtaalla pelillä et siellä ole, onko se nautittava tilanne.
Narsisti. Sellainen pieni asuu meissä jokaisessa. Huippu-urheilussa se on välttämättömyys. Pitää olla itsekäs ja tehdä asiat sen mukaan. Siinäpä myös suurin syy dopingiin. Kun halu olla parempi kuin muut kasvaa liian suureksi rajat unohtuu. Narsistin on helppo uskotella itselleen kiellettyjenkin konstien olevan omalla kohdalla hyväksyttäviä. Ja kun tuloksia tulee narsisti ei näe kuin pönkittyneen minäkuvan ja kaikki negatiivinen jää varjoihin.
Eteenpäin. Ei auta hiihdonkaan jäädä itkemään asiaa vaan nyt pitää karavaanin jatkaa kulkua. Tyhmyyksiä tekeviä ihmisiä mahtuu aina joukkoon. Toisten ei kannata liikaa ottaa siitä itseensä vaan kahta kovemmin harjoitella ja näyttää mihin puhtaalla pelillä pystyy. Mutta oppia pitää ottaa. Jokaisen kannattaa käydä peilin edessä kurkkaamassa kuinka vahva narsisti sieltä kurkkii takaisin ja olisiko syytä huoleen.

HJ