Tuli sitten vietettyä ilta tuulisella eurajoen urheilukentällä. Joukko innokkaita aloittelevia juoksijoita harjoitteli siellä opastuksellani tekniikkaa. Hommat sujui hienosti ja oli hienoa nähdä ihmisten otteissa sellaista lasten iloista leikkimielisyyttä.
Sitä leikkimielisyyttä kaivattaisiin nykyelämässä paljon enemmän. Me mennä jurotamme eteenpäin kuin työhevonen laput silmillä. Unohdamme monesti kaiken kiireen keskellä nauttia arjen pienistäkin asioista. Koskakohan viimeksi on tullut juostua lehtikasojen läpi ja naureskeltua kun lehdet pölisevät ympärillä. Milloin on poikennut lähimetsään ihan vain ihmettelemään luontoa. Tällaisille asioille pitäisi antaa arvoa. Mutta nykyään ihminen on jo suurimmaksi osaksi unohtanut kaiken tuon. Meille luonto on maisema ikkunasta. Kodin tai auton. Leikkimielinen kisailu on videopeliä tai karaokea kavereiden kanssa. Olemmeko unohtaneet juuremme pian niin tyystin että unohdamme myös elämän tekniikan ja työn ulkopuolella ?
Olisikohan aika astua joku aamu normaalia aikaisemmin ulos ja poiketa siellä lähimetsässä ja ihmetellä sitä luontoa. Vaikka sitten vain sitä ainoaa kuusta mikä siellä on jäljellä. Sillä pian ei sitäkään ole.
Ja ei hätää. Kyllä kaupasta saa vedenpitäviä asusteita ettei ainakaan vahingossa kastuta tutkimusmatkalla.
HJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti