Paine. Ihminen on usein paineen alla. Tai niin ainakin sanotaan. Olen itsekin ollut monesti mielestäni paineen alla. Mutta nyt maanantaina olin ehkä yhdessä kovimmista paikoista paineensietokyvyn kannalta. Olin aloittamassa juoksukoulua Osuuskauppa Keulalla. Kokoustilaan oli vieri viereen ahtautunut 60 ihmistä. Innostusta ja jännitystä täynnä ottamaan uudenlaisen askeleen ja suunnan elämässään. Moni ajattelee että kyllähän tuossa kenellä tahansa olisi painetta. Mutta ei se itse luento tai väkimäärä aiheuttanut painetta ennakkoon ehkä sellaista sopivaa värinää ja ajatuksia siitä miten saan kaiken sujumaan niinkuin haluan. Paine syntyi siitä kun matkalla töistä kotiin soitin isälleni ja sain kuulla että hänellä oli todettu syöpä ja suurella todennäköisyydellä parantumaton. Kun aloitin luennon pitämisen ajatuksissa pyöri monia asioita. Päällimäisenä kaksi. Selviytyminen kunnialla luennosta ja uuden alun pohjustamisesta innokkaille juoksijoille. Toinen se miten elämä voi välillä koetella ihmistä. Olisi tehnyt mieli romahtaa johonkin hiljaiseen paikkaan yksinään ja olla vaan. Mutta omaksi onnekseni oli pidettävä tilaisuus. Sain pidettyä itseni kasassa ja uskoisin että onnistuin vielä pitämään hyvän luennonkin. Mutta tilaisuuden jälkeen kotona pohdin toden teolla paineita. Olin tiukasta paikasta selvinnyt kunnialla ja mietin miksi. Varmasti paljolti tuollaisesta selviäminen johtuu ihmisen perusominaisuuksista. Mutta haluan uskoa että osa johtuu liikunnan ja urheilun kautta saamastani vahvuudesta kohdata haasteita. Ja toisaalta hyvällä kunnolla on aina merkitystä raskaiden asioiden kestämisessä.
Tähän loppuun pieni runon pätkä jotka ovat osa minua ja tapaa selvitä paineista sekä raskaista asioista.
Vaikka polku olisi kivinen ja mäkinen
en anna sen estää kulkua askeleiden
Vaikka pimeys tienoot peittäisi
en suunnastani eksyisi
Kun aurinko viimein nousee
en jää sitä piiloon pimeyteen.
Vaan uuteen aamun vien askeleet
niillä polun loppuun kunnialla meen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti