Viisaus

Järki. Ei viihdy useimpien päässä tieliikenteessä. Tuli taas nähtyä työmatkalla sen luokan ohituksia että huh huh. Jos oma henki ei ole minkään arvoinen onko pakko riskeerata muiden henki. Jos tekee ohituksen tupla keltaisen viivan kohdalla ja autojen tullessa vastaan , herää kysymys onko tarkoitus tappaa itsensä ja siinä sivussa pari muuta.
Henki. Se on vahva monessa kirjassa ja runossa. Jopa lauluissa on henki vahva. Nykypäivän ihmisen henki ei kyllä yleensä ole vahva. Menemme helposti mukaan kaikkeen mitä eteen tyrkytetään. Jos meille toitotetaan että kaikki tekevät jotain menemme siihen mukaan. Jos kaveripiirissä kerrotaan juttuja kaahailusta on meidänkin pakko näyttää kykymme. Tai kun samat ihmiset kertovat että nyt kuuluu harjoitella tietyllä tavalla niin joukossa tyhmyys tiivistyy ja tarttuu pian mekin harjoittelemme samalla tavalla.
Huono harjoitus. Joku amerikkalainen valmentaja on sanonut että ei ole huonoja harjoituksia on vain huonoja harjoittelijoita. Itse olen sitä mieltä että jokainen harjoitus joka ei jossain tasolla tuota tyydytystä urheilijalle on huono. Kovinkin harjoitus muuttuu monesti kultaisen reunan koristamaksi kun sitä jälkeenpäin miettii. Itse joskus autonrengasta perässä vetäen sauvat apuna juoksin umpihangessa järvenjäällä reilun tunnin. Harjoituksen loppuvaiheessa pidin itseäni ihan hulluna, samoin piti ne ohikulkijat jotka jäivät ihmettelemään tekemistäni. Kuitenkin jo samana iltana suihkun jälkeen olin tyytyväinen että olin harjoituksen tehnyt ja oloni oli mitä parhain. Huonon harjoituksen esimerkki tulee kaukaa. 90-luvulla tein mäkivetoja pururadalla ja jo ensimmäisen vedon jälkeen olo oli huono. En lopettanut vaan ajattelin että kun muutkinsiinä treenasivat niin kyllä sitten minäkin. Kotiin päästyä olo huononi ja sairastuin pitkäksi ajaksi. Voin sanoa että se oli huono harjoitus ja olisi pitänyt jättää väliin. No porukan mukana menosta oli kyse kun innostuin aikanaan tekemään kovat harjoitukset muiden tavoin kuntoputkessa. En tajunnut kun vasta liian myöhään että kylmä ja kova asfaltti tiukoilla mäillä ei sopinut minulle. Juoksin näppärästi jalat altani kuukaudeksi.
Viisaus. Se asuu meissä kuten apulannan Toni Virtanen sanoo. Urheilijassa se viisaus laitetaan välillä lukkojen taa ja kaivetaan esiin kun on aika olla jälkiviisas. Ehkä me jokainen joku päivä olemme viisaita oikeaan aikaan. Ainakin minä elän siinä toivossa. Ja elän myös siinä toivossa että se viisaus löytää tiensä tuonne liikenteeseen jossa se jostain syystä monesti katoaa kun kuljettaja istahtaa ratin taa.

HJ