Kiire

Kiire. Joulun avainsana. Tuntuu että ihmisten elämän kiireisin aika on juurikin tämä viikko ennen joulua. Monesti miettii onko joulu sen arvoista. Vai voisiko jopa hieman pienemmällä pärjätä. Kiireessä on se huono puoli että moni perusasia unohtuu. Ruokailu on huonoa ja liikunta jää lähes nolliin. Onko järkeä unohtaa kaikkea hyvää joka on auttanut jaksamaan vuoden jouluun asti koko joulun ajaksi. Joulun pyhinä on paljon aikaa. Miksi siitä osaa ei voisi käyttää liikuntaan. Ei ole suuri uhraus käydä pienellä lenkillä ruokailun ja sohvalla makoilun välillä. Ja tasaannuttaa se myös sitä sokeri humalaa jonka ylenpalttinen konvehtien syöminen on saanut aikaan.
Rauha. Joulu on Hullulle Juoksijalle ollut jo pidemmän aikaa pieni hiljentymisen keidas työn kiireiden keskellä. Hetki jolloin pyrkii unohtamaan hössötykset ja nauttimaan olemisesta. Omaan olemiseen kuuluu tärkeänä osana liikunta. Tänäkin jouluna aion käydä lenkillä ja sulatella sitä kautta ylimääräisiä ruokia pois. Mutta lepokin on tärkeää. Ja lähinnä henkinen. Annan pääkopan rentoutua ja ottaa aikalisän kaikesta kiireestä.
Joulun tärkein anti on kuitenkin lasten joulu. Mikään ei tuota parempaa oloa kuin lasten ilo kun he saavat lahjan jota he ovat odottaneet kauan.

Sitä odotellessa pitäisi vielä viikko painaa työn melskeessä ja varmistaa että ihmiset saavat kaiken tarvitsemansa joulun läpi viemiseen. Ja eiköhän se onnistu. Ja viikon päästä huomataan että uusi vuosi on jo ovella.

HJ