Levossa

Flunssa. Ikävä kaveri joka tuppaa tulemaan kylään kun sitä vähiten kaipaat. Itsellä oli tarkoitus pitkästä aikaa (lue: yli kahteen vuoteen) aloittaa tehokkaamman harjoittelun jakso ja eikös tuo vanha tuttu nokan tukkija saapunut kylään. No nyt on neljä päivää podettu ja varmaan pari menee vielä. Onneksi ensi kesään on vielä pitkä matka.
Kipu. Se on toinen asia jota liikkuvan ihmisen tulee pysähtyä kuuntelemaan. Se on yleensä merkki jostain. Lihaksisto saattaa kipeytyä monesta eriasiasta. Usein tottumaten liian kovasta harjoittelusta. Itselle monesti lihaskunto harjoittelun aloitus tauon jälkeen on selkeä kivun tuottaja. Seuraavana aamuna aloituksesta huomaa löytäneensä uusia asentoja joissa lihaskipu estää normaali toiminnot. Mieleen painuvin tilanne on melkein 10 vuoden takaa. Ensimmäinen mäkiharjoitus keväällä kun asfaltti oli sulannut. Ajatuksissa oli ottaa varovaisesti koska tiesin että seuraavasta päivästä tulee tuskaisa ellen tajua varoa. No kevät aurinko ja pitkän liukkaan talven jälkeinen hyvä pito tossujen alla piti huolen että aivot taisivat jäädä ensimmäisen vedon jälkeen tien varteen. 15:sta kovaa vetoa hienossa kelissä ja olo oli mahtava. Seuraavana aamuna herätys ja nousu sängystä. Etureidet kuin kuivat puupölkyt. Lihas oli jämähtänyt niin jumiin että kävely toi otsalle tuskan hien. Pahinta oli kun makuuhuone oli asunnon toisessa kerroksessa. Kävely rappusissa oli tuhoon tuomittu. Jouduin laskeutumaan rappuja selkä edellä ja kaiteesta vahvasti tukea ottaen. Onneksi ei ollut yleisöä paikalla. Ei ollut vetreän urheilijan oloa sillä hetkellä.
Pakkolepo. Joskus kipu on oire jostain vakavasta. Itsellä ei hälytyskellot soineet vuosia sitten vaikka kropassa tuntui kipua monessa kohtaa. Uskollisesti läksin lenkille ja puursin töissä. Lopputuloksena vakava sairastuminen joka vei terveyden aivan kokonaan. Huippukunnosta alle kuukaudessa sellaiseen kuntoon että 500metrin kävely tuotti tuskaa. Siinä kohtaa näytti että pääkoppa ei kestä tilannetta. Lääkärin lohdulliset sanat olivat:"Jos et olisi ollu noin kovas kunnos et istuis tääl vastaanotol vaa makaisit tuolla Sannolla (silloisen kotikaupungin hautausmaan sijainti)" Ohjeena oli pitkä pakkolepo ja kehon kuntoon saattaminen. En tiedä olisiko aikaisempi pysähtyminen ja vapaaehtoinen lepääminen pelastanut tuolta tilanteelta mutta olen oppinut että en enää leiki onnella enkä terveydellä.
Paluu. Flunssa kun ohitettu aion palata lenkkipolulle. Kuten tein vakavien sairastelujenkin jälkeen. Aion aloittaa rauhallisesti ja pikkuhiljaa varastaa kuntoni takaisin. Ja ehkä keväällä kun aurinko lämmittää (lumen sulamista ei näillä näkymin tarvitse odottaa) pidän järjen mukana kun harjoittelen ja sitä kautta kehon hyvässä kunnossa. Ei muuten mutta viidennestä kerroksesta on pirun hankalaa kävellä selkä edellä alas :)

HJ