Kylmä kangistaa. Ensimmäinen hieman pidempi lenkki takana pitkästä aikaa. Tuuli ja pakkanen meinasivat hyydyttää . Etureidet menivät vastatuulessa kuin salakavalasti jumiin. Onneksi loppumatka myötätuuleen helpotti jalkojen tuskaa. Eilinen kovempi lenkki olikin sitten tuskaa tuossa kelissä. Muutaman kerran kävi mielessä kuinka taas on joutunut tähän tilanteeseen :) mutta kummasti olo oli iloinen kun lenkki tuli tehtyä. Pikku hiljaa askel kerrallaan hullu juoksija vetreytyy . Toivottavasti. Jokainen metri täytyy juosta sen olen oppinut ajat sitten. Juoksussa ei mitään saa ilmaiseksi ja siksi se varmaan viehättää. Tiedän että monta hikipisaraa tippuu vielä ennen kevättä ja osa jopa pelkästä tuskasta. Silti en aio suuntaa muuttaa vaan tarpoa eteenpäin hullun juoksijan tarmolla.
HJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti