Itsekuri

Ystäväni totesi keskustelun yhteydessä seuraavaa: "En haluaisi tulla sellaiseksi jonka ainut sykettä nostava asia on tietokoneen temppuilu" Kuvaa mainiosti mihin ollaan menossa. Kaikki alkaa olemaan niin koneistettua ja tietotekniikkaan kiinnitettyä että unohdamme pian olemassa olomme. Onneksi ystäväni oli tuon lausahduksen jälkeen lähdössä hiihtämään. Hänellä ei ainakaan vielä ole näköpiirissä veltostumisen pelkoa.
Itse pelkään sitä kokoajan. Kroppa ei ota kestääkseen liikuntaa ja mieli alkaa painumaan väkisin. Nyt punnitaan omaa kuuluisaa tahdon voimaa. Olenhan sentään oman päätöksen kautta onnistunut olemaan ilman karkkia ja makeita leivonnaisia jo 22vuotta. Onnistuin aikanaan laihduttamaan 30kg. Miksi en siis onnistuisi nyt. Pelko että paikat eivät enää kestäkään ja tieto että vaikeuksia on jo ollut aiheuttavat keholle selvästi stressiä. Nyt vaan pitäisi koota itsensä ja ajatuksella mennä eteenpäin.
Itse kyhätyn ohjelman mukaan huomenna alkaa harjoittelujakso jonka tavoitteena on saada keho ja elämä takaisin sinne oikeille raiteille.
Kova työ ja kovempi itsekuri ovat avainsanat. Muistutus puhelimessa juoksukisoista joihin olen lupautunut mukaan saavat olla lisä motivaattoreina. Ehkä tästä vielä hyvä heiluu. Neljän viikon päästä olen huomattavasti viisaampi.

HJ