Viisaus

Järki. Ei viihdy useimpien päässä tieliikenteessä. Tuli taas nähtyä työmatkalla sen luokan ohituksia että huh huh. Jos oma henki ei ole minkään arvoinen onko pakko riskeerata muiden henki. Jos tekee ohituksen tupla keltaisen viivan kohdalla ja autojen tullessa vastaan , herää kysymys onko tarkoitus tappaa itsensä ja siinä sivussa pari muuta.
Henki. Se on vahva monessa kirjassa ja runossa. Jopa lauluissa on henki vahva. Nykypäivän ihmisen henki ei kyllä yleensä ole vahva. Menemme helposti mukaan kaikkeen mitä eteen tyrkytetään. Jos meille toitotetaan että kaikki tekevät jotain menemme siihen mukaan. Jos kaveripiirissä kerrotaan juttuja kaahailusta on meidänkin pakko näyttää kykymme. Tai kun samat ihmiset kertovat että nyt kuuluu harjoitella tietyllä tavalla niin joukossa tyhmyys tiivistyy ja tarttuu pian mekin harjoittelemme samalla tavalla.
Huono harjoitus. Joku amerikkalainen valmentaja on sanonut että ei ole huonoja harjoituksia on vain huonoja harjoittelijoita. Itse olen sitä mieltä että jokainen harjoitus joka ei jossain tasolla tuota tyydytystä urheilijalle on huono. Kovinkin harjoitus muuttuu monesti kultaisen reunan koristamaksi kun sitä jälkeenpäin miettii. Itse joskus autonrengasta perässä vetäen sauvat apuna juoksin umpihangessa järvenjäällä reilun tunnin. Harjoituksen loppuvaiheessa pidin itseäni ihan hulluna, samoin piti ne ohikulkijat jotka jäivät ihmettelemään tekemistäni. Kuitenkin jo samana iltana suihkun jälkeen olin tyytyväinen että olin harjoituksen tehnyt ja oloni oli mitä parhain. Huonon harjoituksen esimerkki tulee kaukaa. 90-luvulla tein mäkivetoja pururadalla ja jo ensimmäisen vedon jälkeen olo oli huono. En lopettanut vaan ajattelin että kun muutkinsiinä treenasivat niin kyllä sitten minäkin. Kotiin päästyä olo huononi ja sairastuin pitkäksi ajaksi. Voin sanoa että se oli huono harjoitus ja olisi pitänyt jättää väliin. No porukan mukana menosta oli kyse kun innostuin aikanaan tekemään kovat harjoitukset muiden tavoin kuntoputkessa. En tajunnut kun vasta liian myöhään että kylmä ja kova asfaltti tiukoilla mäillä ei sopinut minulle. Juoksin näppärästi jalat altani kuukaudeksi.
Viisaus. Se asuu meissä kuten apulannan Toni Virtanen sanoo. Urheilijassa se viisaus laitetaan välillä lukkojen taa ja kaivetaan esiin kun on aika olla jälkiviisas. Ehkä me jokainen joku päivä olemme viisaita oikeaan aikaan. Ainakin minä elän siinä toivossa. Ja elän myös siinä toivossa että se viisaus löytää tiensä tuonne liikenteeseen jossa se jostain syystä monesti katoaa kun kuljettaja istahtaa ratin taa.

HJ

Uusi vuosi

Lupaus. Niitä annetaan viikonloppuna monia. Ja monia jää pitämättä. Yleisin taitaa olla laihdutuslupaus ja siihen  linkittyy lupaus aloittaa liikunta. Tammikuu onkin elokuun ohella kuntosalien parasta aikaa. Ihmiset aloittavat innokkaina ja snakoin joukoin liikunnan. 2-3 viikkoa tuo piikki näkyy ja sitten alkaa hiipuminen. Osa sinnittelee vielä helmikuuhun. Mutta kun koulujen talviloma on vietetty alkaa saleilla olemaan hyvin tilaa touhuta. Pieni promille ihimisistä jatkaa pidempään.
Vuosi. Se on pitkä aika ja kannattaa tarkoin miettiä mitä lupaa. Harvaa lupausta pystyy vuotta venyttämään ellei se todella ole mielekäs. Kannattaa luvat ehkä pienempiä asioita ja sitten vuoden aikana jatkaa lupauksien antamista. Vaikka viikkokin kerralla. Itse tein 22vuotta sitten toukokuussa lupauksen että nyt loppui karkin ja pullan syönti. Niin ja kakkujen ja keksien. Tein lupauksen tarkoituksella silloin nuorena miehenä ennen kesää. Sain makean nälän tyydytettyä jäätelöllä ja siinä on pysytty. 15 vuotta sitten lupasin tapaninpäivänä että tammikuun alusta 3kk ja paino on tippunut 30kg. Lupaus oli raju mutta jotenkin sopivan lyhyt aika tällaiselle adhd ihmiselle. Onnistuin lupauksen pitämään. Nyt ei ylipainoa ole , ehkä hieman löysää kun kulunut vuosi meni niinkuin meni. Mutta nyt on helppoa luvata itselle että pääsiäisenä olen entisessä kunnossani. Jälleen aikaa on 3kk. Mutta nyt ei tarvitse niin rajusti tehdä töitä. Maltti on valttia kun ikääkin on jo kertynyt :)
Päämäärä. Sellainen on hyvä olla . Itsellä se on hyvin yksinkertainen. Aion juosta karhuviestissä työpaikkani joukkueessa ja pyrin olemaan kunnossa jolla kehtaan esiintyä siellä. Olen ollut täysin samassa tilanteessa aiemminkin. Nyt vaan kaivelen vanhat asiat mieleen ja aloitan matkan kohti kevättä. En lupaa mitään aikoja mihin pystyn oman osuuteni juoksemaan. Lupaan kuitenkin sen että juoksen niin hyvin kuin näillä pohjilla voi odottaa. Eiköhän sillä selviä kunnialla omasta osuudesta.
Nyt. Hetki jossa olemme. Alku on aina hankalin mutta ensimmäinen lenkki tuli merkittyä uuteen harjoituspäiväkirjaan. Kevyt lenkki 9km 51min, hieman joulu painoi mutta tuntuma hyvä. Keli kuiva ja lämmin.
Tuosta se lähtee :)

HJ

Kiire

Kiire. Joulun avainsana. Tuntuu että ihmisten elämän kiireisin aika on juurikin tämä viikko ennen joulua. Monesti miettii onko joulu sen arvoista. Vai voisiko jopa hieman pienemmällä pärjätä. Kiireessä on se huono puoli että moni perusasia unohtuu. Ruokailu on huonoa ja liikunta jää lähes nolliin. Onko järkeä unohtaa kaikkea hyvää joka on auttanut jaksamaan vuoden jouluun asti koko joulun ajaksi. Joulun pyhinä on paljon aikaa. Miksi siitä osaa ei voisi käyttää liikuntaan. Ei ole suuri uhraus käydä pienellä lenkillä ruokailun ja sohvalla makoilun välillä. Ja tasaannuttaa se myös sitä sokeri humalaa jonka ylenpalttinen konvehtien syöminen on saanut aikaan.
Rauha. Joulu on Hullulle Juoksijalle ollut jo pidemmän aikaa pieni hiljentymisen keidas työn kiireiden keskellä. Hetki jolloin pyrkii unohtamaan hössötykset ja nauttimaan olemisesta. Omaan olemiseen kuuluu tärkeänä osana liikunta. Tänäkin jouluna aion käydä lenkillä ja sulatella sitä kautta ylimääräisiä ruokia pois. Mutta lepokin on tärkeää. Ja lähinnä henkinen. Annan pääkopan rentoutua ja ottaa aikalisän kaikesta kiireestä.
Joulun tärkein anti on kuitenkin lasten joulu. Mikään ei tuota parempaa oloa kuin lasten ilo kun he saavat lahjan jota he ovat odottaneet kauan.

Sitä odotellessa pitäisi vielä viikko painaa työn melskeessä ja varmistaa että ihmiset saavat kaiken tarvitsemansa joulun läpi viemiseen. Ja eiköhän se onnistu. Ja viikon päästä huomataan että uusi vuosi on jo ovella.

HJ

Murretta

Pinkviini. Uudenkaupungin suunnan murretta ja äitini käyttämä sana jäätelötuutista. Pinkviinituutti. Aiheuttaa aiheestakin hilpeyttä kun asiasta puhutaan. Hilpeyttä sen sijaan ei aiheuta viime päivien kelit. Toisena päivänä sataa kaikkea mahdollista päivän aikana ja tuulee niin että tällaisella kaljullakin menee jakaus vinoon. Toisena päivänä on pakkasta ja kaikki paikat kiiltää ja luistaa. Sunnuntai aamulla oli keli varmaan syksyn pahimpia. Kaikki paikat oli ohuen jään peitossa kun olimme Ukissa siellä pinkviinien kotikaupungissa. Ei olisi tullut mieleenikään lähteä lenkille. Hyvä että pysyin pystyssä autolle mennessäni. Nivuset ei kylläkään tykänneet tilanteesta siinäkään matkalla. Olin saanut ne edellisen illan lenkillä hyvin jumiin. Yritin jään ja loskan keskellä juosta lenkkiä ja tunnetusti siinä saa paikat jumiin. Niin tälläkin kerralla. Hilpeyttä ei nostanut sekään kun näin että ajotiellä hieman ollutta loskaa aurattiin kyllä pois. Mutta pyörätie annettiin olla juurikin siinä kunnossa mihin se ihmisten liikkumisen jäljiltä menee. Eli entistä liukkaammaksi. No iltaa kohden keli muuttui ja tänäänhän sitten jo vesisade jälleen varasti huomion.
Juaksuhu. Siinä kanssa kotikutoista murretta. Juaksuhu eli juoksuun soveltuvia varusteita on näillä keleillä vaikea löytää. Tuuli tekee lämpötilasta arpapeliä. Saattaa olla että yksi lisäpaita olisi ollut paikallaan tai sitten sen kanssa tukehtuu kun tulee liian kuuma. Tossuista moni kyselee. Pitäisikö olla nastat vai mikä olisi parasta. Parastahan olisi juoksumatto tai halli jossa voi juosta. Siellä askel toimii niinkuin sen kuuluu. Liukkaalla loskassa askel lyhenee ja tulee varovaiseksi. Ehkä me suomalaiset siksi juoksemme hieman hiipivällä tyylillä. Tai sitten se näyttää siltä kun perse takana ja leuka lähellä maata viistämme läpi loskan eteenpäin. Mutta on meillä sentään omintkeinen tyyli juosta :)
Ei. Sana ei ole murretta. Mutta kuuluu perus uusikaupunkilaisen kielioppiin pakollisena lauseen aloittajana. Eihän teillä ole? Ei täälläkä sellast varma myyrä. Ei muute paha hintane. Siinä esimerkkejä . Uusikaupunkilainen lähtee pessimistinä liikkeelle niin silloin jokainen pienikin positiivinen asia on voitto. Tästä voisin joku kerta kirjoittaa pidemmänkin jutun. Mutta nyt joululahja ostoksille. Vaik eihä siäl kuitenka ol niit mitä tarvita. :)

HJ

Slow-living

Pysähdy hetkeksi. Nauti siitä mitä ympärillä on. Käytä aikaa kuluttamatta sitä. Slow-living voisi olla tuota ja paljon muuta. Slow-food on jo tuttu käsite. Slow-living voisi olla sen sisar elämän polulla. Meillä nykyihmisillä päivät täyttyy helposti ohjelmasta jota jostain kumman syystä ei voi tehdä huomenna. Kiire on jokapäiväistä ja stressi sen mukaista. Aikuisten kiire ja stressi tarttuu lapsiin ja nuoriin. Koululaisten viikot on suunniteltu tarkkaan etukäteen ja aikaa omalle itselle ja elämästä nauttimiselle jää hyvin vähän. Voisiko joskus tehdä päätöksen että pysähtyy hetkeksi ja katsoo oikeasti ympärille. Avaa silmät kaikelle upealle mitä maailma voi tarjota.
Stressi. Hektisen elämän sivutuote. Kiire ja aikataulut luovat stressiä jota ihminen ei edes välttämättä tiedosta ennenkuin on myöhäistä. Hullu Juoksija on itsekin sen kokenut. Nykypäivänä stressistä on tullut yksi pahimmista sairauksien aiheuttajista. Parin kymmenen vuoden kuluttua se yksinään aiheuttaa miljoonien eurojen kulut pelkästään Suomessa. Stressistä voisi päästä jos antaisi välillä itselleen aikaa. Ottaisi vaikka kerran viikossa edes puoli päivää aikaa jota ei lähtisi kuluttamaan. Ainoastaan olisi. Antaisi hetken viedä ja katsoisi mihin se vie. Lenkillä juostessani ohi kaupungin kirjaston katselin miten ihmiset sisällä istuskelivat ja lukivat. Hetken pohdin kehtaisiko mennä hikisenä sinne joukkoon. Pysähtyä ja ottaa joku kirja jota ei koskaan muuten tutkisi. Antaisi kehon levätä ja nauttisi siitä. Ei välttämättä tyhmä ajatus. Mitä nyt muut lähtisivät pois kun eivät kestäisi hien hajua.
Slow-living. Oma hetki arjen kiireen keskellä. Pieni irtiotto oravanpyörästä. Nautintoja keholle ilman suunnittelua. Siinäpä haastetta meille jokaiselle.

HJ

Levossa

Flunssa. Ikävä kaveri joka tuppaa tulemaan kylään kun sitä vähiten kaipaat. Itsellä oli tarkoitus pitkästä aikaa (lue: yli kahteen vuoteen) aloittaa tehokkaamman harjoittelun jakso ja eikös tuo vanha tuttu nokan tukkija saapunut kylään. No nyt on neljä päivää podettu ja varmaan pari menee vielä. Onneksi ensi kesään on vielä pitkä matka.
Kipu. Se on toinen asia jota liikkuvan ihmisen tulee pysähtyä kuuntelemaan. Se on yleensä merkki jostain. Lihaksisto saattaa kipeytyä monesta eriasiasta. Usein tottumaten liian kovasta harjoittelusta. Itselle monesti lihaskunto harjoittelun aloitus tauon jälkeen on selkeä kivun tuottaja. Seuraavana aamuna aloituksesta huomaa löytäneensä uusia asentoja joissa lihaskipu estää normaali toiminnot. Mieleen painuvin tilanne on melkein 10 vuoden takaa. Ensimmäinen mäkiharjoitus keväällä kun asfaltti oli sulannut. Ajatuksissa oli ottaa varovaisesti koska tiesin että seuraavasta päivästä tulee tuskaisa ellen tajua varoa. No kevät aurinko ja pitkän liukkaan talven jälkeinen hyvä pito tossujen alla piti huolen että aivot taisivat jäädä ensimmäisen vedon jälkeen tien varteen. 15:sta kovaa vetoa hienossa kelissä ja olo oli mahtava. Seuraavana aamuna herätys ja nousu sängystä. Etureidet kuin kuivat puupölkyt. Lihas oli jämähtänyt niin jumiin että kävely toi otsalle tuskan hien. Pahinta oli kun makuuhuone oli asunnon toisessa kerroksessa. Kävely rappusissa oli tuhoon tuomittu. Jouduin laskeutumaan rappuja selkä edellä ja kaiteesta vahvasti tukea ottaen. Onneksi ei ollut yleisöä paikalla. Ei ollut vetreän urheilijan oloa sillä hetkellä.
Pakkolepo. Joskus kipu on oire jostain vakavasta. Itsellä ei hälytyskellot soineet vuosia sitten vaikka kropassa tuntui kipua monessa kohtaa. Uskollisesti läksin lenkille ja puursin töissä. Lopputuloksena vakava sairastuminen joka vei terveyden aivan kokonaan. Huippukunnosta alle kuukaudessa sellaiseen kuntoon että 500metrin kävely tuotti tuskaa. Siinä kohtaa näytti että pääkoppa ei kestä tilannetta. Lääkärin lohdulliset sanat olivat:"Jos et olisi ollu noin kovas kunnos et istuis tääl vastaanotol vaa makaisit tuolla Sannolla (silloisen kotikaupungin hautausmaan sijainti)" Ohjeena oli pitkä pakkolepo ja kehon kuntoon saattaminen. En tiedä olisiko aikaisempi pysähtyminen ja vapaaehtoinen lepääminen pelastanut tuolta tilanteelta mutta olen oppinut että en enää leiki onnella enkä terveydellä.
Paluu. Flunssa kun ohitettu aion palata lenkkipolulle. Kuten tein vakavien sairastelujenkin jälkeen. Aion aloittaa rauhallisesti ja pikkuhiljaa varastaa kuntoni takaisin. Ja ehkä keväällä kun aurinko lämmittää (lumen sulamista ei näillä näkymin tarvitse odottaa) pidän järjen mukana kun harjoittelen ja sitä kautta kehon hyvässä kunnossa. Ei muuten mutta viidennestä kerroksesta on pirun hankalaa kävellä selkä edellä alas :)

HJ